Toinen paiva Arushassa ja paikka alkaa nayttaa jo paljon paremmalta kuin Dar es Salaam. Jotenkin rauhallisempi (jos siis ei laske huomattavasti arsyttavampia kaupustelijoita) ja maaseutu, jossa tanaan pyorittiin on jotain niin kaunista, etta vaikka kaupunki olisi kuinka huono, se saisi maaseutunsa loiston vuoksi kaikki anteeksi...

Olimme tanaan siis ns. Cultural tourist programissa kiertamassa ympari Wa-arusha heimon kylaa. Kyla sijaitsee Meru vuoren juurella, minka vuoksi nakymat ovat kylla valtaisat. Nakya on vaikea kuvailla, joten taytyy laittaa joitain kuvia tanne kun ehtii, mutta sen verran voi selittaa, etta ihan tuli mieleen jonkinlainen Hobittien laakso Keski-maassa. Maet taynna kauniita peltoja ja talot rakennettu kauniisti savesta ja hevosen jatoksista. Ihmiset olivat sellaisia aidon afrikkalaisen mukavia ja elaimetkin nayttivat jotenkin ystavallisemmilta kuin muualla. Eika tama ole vain hehkutusta, vaan kaikki on totta.

Cultural Tourism Program on systeemi, jossa paikalliset kylalaiset opastavat turisteja omiin kyliinsa ja elamantapoihinsa. Tasta toiminnasta he sitten saavat omaan kayttoonsa maksun, jonka turistit maksavat. Alueella jossa me olimme oli ohjelma alkanut 1996 ja nyt sen avulla paikalle on rakennettu Primary ja Secondary koulut. On rahaa tullut muualtakin, mutta paljon tuntuu ohjelma rahaa vuodessa tuottavan, noin 15-18 miljoona shillinkia. Paikalle johti semmoinen perinteinen afrikkalainen tie. Pomppuja pompun peraan ja siihen kun viela lisaa maet paikallisena erikoisuutena, niin saadaa tulokseksi aikamoista menoa. Takaisin kylasta arushaan sai lasketella melkein koko matkan vapaalla vaihteella, joten kuski saasti paljon bensaa, ja silti han yritti nyhtaa maaranpaassa meilta 2000 shillinkia ylimaaraista. Valilla sita kaipaa suomen selkeita hintoja ja tinkimisen mahdottomuutta. Toisaalta taas tinkiminen alkaa piakkoin menna niin veriin, etta jos Suomessa sattuu taksin kyytiin, voi vahingossa ehdottaa kuskille mittarin lukeman sijasta ihan jotain muuta. Siina voisi taksi kuskin suu menna mutruun jos mittarin lukemaan pyytaisi kymmenen euron alennusta.

Taalla tulee usein ihmetelleeksi kuinka kaiken maailman viritelmia voi ihminen saada aikaiseksi. Varsinkin sahkon kanssa taalla pelataan valilla varsin varomattomasti. Tama asia tuli mieleen, kun vieressa istuva suht viehattava nainen pompahti pystyyn saatuaan sahkoiskun tallaisesta kahden johdon yhdistavasta eristysnauhaviritelmasta. Kipunat vain lentivat paikasta missa han hetki sitten istui. Joskus myos pistorasiat ovat taalla sellaisessa kunnossa, ettei niihin ilman apuvalineita kehtaa koskea.

Eilen unohtui mainita kuinka heti lentokentta bussissa huomasi tulleensa aivan johonkin muualle kuin muslimialueelle. Kuski nimittain vaihtoi kesken matka radio kanavaa hyvasta afrikkalaisesta musiikista jonkin nakoiselle muslimikanavalle, missa taisi juuri olla messu (vai miksi sita nyt kutsutaan) menossa. Hetken asiaa kuunneltuani eras paikallinen matkamies huudahti kuskille jotain tyyliin "josko vaihtaisit kanavaa. Ei tata jaksa kukaan kuunnella". Kuski vaihtoi hetimiten kanavaa ja toiset paikalliset matkustajat kiittelivat aktiivista kanssamatkustajaamme. Kulttuuri eron huomasi myos Wa-arusha kylassa, jonka keskella seisoi yllattaen luterilainen kirkko. En tieda sitten minka takia, mutta kylla sen sisuksissa oli jotenkin kotoisa kavella.

Ps: Varasimme antin kanssa liput maanantaille Scandinavian Expressin linjalle Arushasta Dariin. Harmiksemme saimme kuitenkin lippujen oston yhteydessa huomata, etta toivomaamme Super Deluxe luokkaa ei enaa tuolla reitille myyda. Pettymys oli valtaisa, koska kyllahan tallaisen eurooppalaisen tulisi saada Super Deluxe bussi ;)