perjantai, 31. elokuu 2007

Kaikki kotona!?!

Tai sitten ei...

...Autot ajaa väärää puolta.

...Kirjaimien päällä on pisteitä.

...Mitä! Eikö taksista voi muka tinkiä.

...Miksi täällä on näin hiljaista?

...Missä on laulu? Se joka alkaa neljalta yöllä, ja sitten taas viideltä.

...Missä ovat häveliäät huntuunsa naureskelevat tytöt?

...Miksei tässä ruuassa ole yhtään rasvaa? Tää on ihan kuivaa.

...Siis joudunko mä oikeesti tekemään itse itselleni ruokaa?

...Kaikki ihmiset eivät olekaan minun ystäviäni.

...Ketään ei edes kiinnosta mitä mulle kuuluu.

...Mä oon ihan tavallinen ja häviän joukkoon. Surkeeta.

...Helvetti täällä on kylmä.

keskiviikko, 29. elokuu 2007

Kuuman kostean mina tunsin Afrikan...

Jotain kai taytyy tassa vuodattaa, onhan meineillaan viimeinen kokonainen paiva Afrikassa. Sen jalkeenon viimeinenkin soturi poistunut suurelta mantereelta. Kuitenkin vain palatakseen paikanpaalle uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

On kylla ollut mukavaa. Enne matkan lahtoa olivat odotukset korkealla ja taisin sanoa afrikkaa paratiisiksi palmupuiden alla. Mielessani oli kuitenkin epailys, etta nuo lansimaisen ihmisen mieleen painetut mielikuvat Afrikan kuumuudesta ja kosteudesta (kaikella tapaa) ovat vain mainosten kangastusta. En kuitenkaan voi vaittaa olleeni vaarassa. Kylla tama on eraanlainen paratiisi. Mina en ala suin surminkaan vertaamaan Afrikkaa (tai siis nythan on nahty vasta vain pieni osa suurta mannerta) Suomeen, koska erot ovat niin valtaisat. Kuitenkin haluan sanoa, etta naiden kokemusten perusteella yhta mielellani, kun nyt palaan takaisin Suomeen, myos yhta mielellani palaan tanne takaisin. Molemmat ovat minulle taivaiden paratiiseja omine parhaine puolineen, enka taida enaa koskaan kummastakaan luopua.

Huomenna palaan siis Suomeen hieman ennen puolta yota, ja heti seuraavana paivana palaan myos arkeen, silla koulu kutsuu jo perjantai aamuna kello 8.30. On varmasti hyva, etta muutos taalta tapahtuu mahdollisimma repaisten, ettei tarvitse montaa paivaa kuluttaa turhaan haikailuun, vaan heti Suomeen paastyaan saa kiinni normaalista elamasta (jos draaman opiskelua nyt normaaliksi voi sanoa).

Toivottavasti naen kaikki kaverini mahdollisimma pian, koska kylla raavaallekin miehelle voi tulla valilla ikava :)

Asante sana Africa

maanantai, 27. elokuu 2007

Kultainen tulppaani...

Nyt on sitten palattu takaisin Rauhan satamaan (Dar es Salaamiin), ja lopulta on loytynyt eurooppalaiseen tasoon sopiva hotelli, mutta siita myohemmin. Ensin kerron mita on sitten viimme kirjoituksen tapahtunut...

Isoveli on nyt tullut kipeaksi, enka ihmettel yhtaan, silla Arushan lampotila (myos hotellihuoneiden sisalla) oli hyvaa Suomalaista tasoa. Illalla ulkona oli noin 10-15 astetta lamminta, joten jouduimme pukeutumaan takkeihin tallustellessamme suomaan. Takkiin olisi nahtavasti taytynyt pukeutua myos nukkuessa, silla kylmahan siina tuli tallaiselle Zanzibarin ilmanalaan tottuneelle. Tuli oikeen mieleen, etta kylla on hirveaa, kun Afrikassa joutuu palelemaan. No mina selvisin paleltumiselta niukin naukin, mutta isoveli tuli siis kuumeeseen. Tuossa tana iltana taisi olla yli 39 astetta, mutta turha siita on huolestua, vointi ei nimittain tuntunut olevan mitenkaan halyyttava.

Hyvana asiana Arushan budjetti hotelleista (Le Jagaranda ja Chinese Inn) jai mieleen lammin vesivaraajat. Sita ei voi Suomessa lampimaan veteen tottunut ihminen ymmartaa milta tuntuu, kun paasee puolentoista kuukauden tauon jalkeen lampimaan suihkuun. Varsinkin kun hotellihuoneissa sisallakin alkoi valilla paleltamaan. Kylla se oli vain taivaallista. Voi vain kuvitella minkalainen euforia sita valtaa mielen, kun paasee Suomen maalla saunaan.

Tanaan aamulla saavuimme siis takaisin Dariin, muttei mitenkaan helpoimman kautta. Matka kesti naet 9 tuntia ja 30 min, eika linja-auton vessa tietenkaan toiminut (onneksi edes pysahdyimme pariin otteeseen). Vaikka puitteet eivat olleetkaan linja-autoyhtion puolesta parhaat mahdolliset, korvasi koko ajan ymparilla vilissyt taivaallinen maisema kaiken sen, mita mukavuuksia esim. lento-koneessa matkustaessa olisi saanut. Oli ihan sellainen fiilis kuin olisi ollut lapissa kesaaikaan. Ei maisema ollut todellakaan Lappimainen, mutta kun ymparilla nakee jotain noin hienoa, ei sita voi olla vertaamaatta rakkaaseen kotimaahan.

Arushasta lahdettaessa jo pienen matkaamisen jalkeen eteen avautui aina niin kaunis Kilimanjaro vuori. Sen lumihuippu ja tulivuori muodot ovat kauniit jo sinallaankin, mutta kun yhtaloon lisaa viela sen, etta talla kertaa vuoresta nakyi vain tuo kaunis huippu, kun muu osa oli pilvien peitossa, alkaa maisema hipoa mielikuvaa maanpaallisen taivaan maisemasta. Kilimanjaron ja sen juurella olevan Moshin kaupungin jalkeen alkaakin sitten hieno vuoristojono nimelta Pare-Mountains. Puiden peittamia Keski-maa vuoria pera peraan toista sataa kilometria. Naiden vuorien rinteilla ja juurilla oli viela useita paikallisen kauniita kylia taydentamassa maisemaa. Pare-mountainsien jalkeen seurasi viela toinen ehka kauniinpikin vuoristo, jonka nimea en satu nyt muistamaan, mutta lopulta mita lahemmaksi Dar es Salaamia saavuimma, sita tavallisemmaksi maisemat alkoivat kayda. Maet tasoittuivat ja palmut nousivat esiin.

Dar es Salaamiin paastyamme mietimme, etta minkaslaiseen hotelliin sita talla kertaa itsemme laittaisimme asustamaan. Paatimme oikestaan jo taalta lehtiessamme, etta pari viimeista lomapaivaa taytyy vietta hotellissa, jossa tuntee olevansa oikeasti hotellissa. No lopulta paadyimma tanne hienoon kiinalaiseen hotelliin nimelta Golden Tulip. Taalla on: vessassa kylpyamme, huonepalvelu johon kuuluu esim. pyykin pesu, allas pihalla, huoneessa oma parveke merinakoalalla ja mika tarkeinta (ainakin olisi Henkan mielesta) hotellin Baarista saa kuin saakin kaljaa. Viimeisena kruunauksena etsin taalta huushollista internettia, sita ei kuitenkaan loytynyt, joten kysaisin respasta asiaa. Hetken jouduin odottelemaan ja lueskelemaan lehtea aulassa, kunnes luokseni tuli mies, joka ohjasi minut hotellin myynnin tiloihin, missa nyt sitten kirjoittelen teilla tata viestia. Kaikki siis tuntuu taalla onnistuvan. Ainoa huono puoli hotellissa on, etta telvisiossa on kanavia vain kahdeksan ;)

Ps: Huomenna on tarkoitus ensimmaista kertaa koko loman aikan ihan vain maata koko paiva auringossa ja levata. Tajusin nimittain, etten sita ole kunnolla taalla koko aikana tehnyt.

lauantai, 25. elokuu 2007

Wa-arusha

Toinen paiva Arushassa ja paikka alkaa nayttaa jo paljon paremmalta kuin Dar es Salaam. Jotenkin rauhallisempi (jos siis ei laske huomattavasti arsyttavampia kaupustelijoita) ja maaseutu, jossa tanaan pyorittiin on jotain niin kaunista, etta vaikka kaupunki olisi kuinka huono, se saisi maaseutunsa loiston vuoksi kaikki anteeksi...

Olimme tanaan siis ns. Cultural tourist programissa kiertamassa ympari Wa-arusha heimon kylaa. Kyla sijaitsee Meru vuoren juurella, minka vuoksi nakymat ovat kylla valtaisat. Nakya on vaikea kuvailla, joten taytyy laittaa joitain kuvia tanne kun ehtii, mutta sen verran voi selittaa, etta ihan tuli mieleen jonkinlainen Hobittien laakso Keski-maassa. Maet taynna kauniita peltoja ja talot rakennettu kauniisti savesta ja hevosen jatoksista. Ihmiset olivat sellaisia aidon afrikkalaisen mukavia ja elaimetkin nayttivat jotenkin ystavallisemmilta kuin muualla. Eika tama ole vain hehkutusta, vaan kaikki on totta.

Cultural Tourism Program on systeemi, jossa paikalliset kylalaiset opastavat turisteja omiin kyliinsa ja elamantapoihinsa. Tasta toiminnasta he sitten saavat omaan kayttoonsa maksun, jonka turistit maksavat. Alueella jossa me olimme oli ohjelma alkanut 1996 ja nyt sen avulla paikalle on rakennettu Primary ja Secondary koulut. On rahaa tullut muualtakin, mutta paljon tuntuu ohjelma rahaa vuodessa tuottavan, noin 15-18 miljoona shillinkia. Paikalle johti semmoinen perinteinen afrikkalainen tie. Pomppuja pompun peraan ja siihen kun viela lisaa maet paikallisena erikoisuutena, niin saadaa tulokseksi aikamoista menoa. Takaisin kylasta arushaan sai lasketella melkein koko matkan vapaalla vaihteella, joten kuski saasti paljon bensaa, ja silti han yritti nyhtaa maaranpaassa meilta 2000 shillinkia ylimaaraista. Valilla sita kaipaa suomen selkeita hintoja ja tinkimisen mahdottomuutta. Toisaalta taas tinkiminen alkaa piakkoin menna niin veriin, etta jos Suomessa sattuu taksin kyytiin, voi vahingossa ehdottaa kuskille mittarin lukeman sijasta ihan jotain muuta. Siina voisi taksi kuskin suu menna mutruun jos mittarin lukemaan pyytaisi kymmenen euron alennusta.

Taalla tulee usein ihmetelleeksi kuinka kaiken maailman viritelmia voi ihminen saada aikaiseksi. Varsinkin sahkon kanssa taalla pelataan valilla varsin varomattomasti. Tama asia tuli mieleen, kun vieressa istuva suht viehattava nainen pompahti pystyyn saatuaan sahkoiskun tallaisesta kahden johdon yhdistavasta eristysnauhaviritelmasta. Kipunat vain lentivat paikasta missa han hetki sitten istui. Joskus myos pistorasiat ovat taalla sellaisessa kunnossa, ettei niihin ilman apuvalineita kehtaa koskea.

Eilen unohtui mainita kuinka heti lentokentta bussissa huomasi tulleensa aivan johonkin muualle kuin muslimialueelle. Kuski nimittain vaihtoi kesken matka radio kanavaa hyvasta afrikkalaisesta musiikista jonkin nakoiselle muslimikanavalle, missa taisi juuri olla messu (vai miksi sita nyt kutsutaan) menossa. Hetken asiaa kuunneltuani eras paikallinen matkamies huudahti kuskille jotain tyyliin "josko vaihtaisit kanavaa. Ei tata jaksa kukaan kuunnella". Kuski vaihtoi hetimiten kanavaa ja toiset paikalliset matkustajat kiittelivat aktiivista kanssamatkustajaamme. Kulttuuri eron huomasi myos Wa-arusha kylassa, jonka keskella seisoi yllattaen luterilainen kirkko. En tieda sitten minka takia, mutta kylla sen sisuksissa oli jotenkin kotoisa kavella.

Ps: Varasimme antin kanssa liput maanantaille Scandinavian Expressin linjalle Arushasta Dariin. Harmiksemme saimme kuitenkin lippujen oston yhteydessa huomata, etta toivomaamme Super Deluxe luokkaa ei enaa tuolla reitille myyda. Pettymys oli valtaisa, koska kyllahan tallaisen eurooppalaisen tulisi saada Super Deluxe bussi ;)

perjantai, 24. elokuu 2007

Arusha

Tanaan Henkka lahti kohti Suomea, ja Jaakko ja Antti kohti Arushaa. Otimme Antin kanssa reppumatkailun vastaisen lentokone vaihtoehdon, joten matka ei ollut pitka tai epamukava, vaan viihtyisa ja nopea, kesto noin 1 h 20 min. Kun laskeuduimme Kilimanjaro lentokentalle vastassamme oli mukava taksi kuski, joka tarjosi matkaa arushaan 50000 shillingilla. Me emme kovin hyvin etukateen tienneet, miten pitka matka oli (n. 50 km), mutta joka tapauksessa hinta tuntui liian korkealta. Taman takia aloin tottakai tinkimaan hinnasta shillinkeja pois (niin kuin taalla on tapana). Siina tinkiessa kuitenkin huomasimme, etta parkkipaikan laidalla oli bussi, johon ihmiset astelivat sisaan. Hyva etta huomasimme, silla bussi oli Presicion Air oma ja ilmainen kuljetus kohti paamaaraamme. Olisi kylla ottanut paahan, jos olisi huomannut asian liian myohaan.

Nain pikaisella vilkaisulla Arusha nayttaa hieman rauhallisemmalta kaupungilta kuin Dar es Salaam. Ja onhan tama paljon pienempikin, vaikka kuulemma kovaa kasvua paikallinen hallitus alueelle toivoo, koska Darista on kasvanut liian iso. Rauhallisuudesta ei kuitenkaan ole tietoakaan, jos sattuu vaaralle tielle. Tallainen vaara tie tarkoittaa paikkaa, missa turistis yleensa liikkuvat. Nimittain kun vaaralle tielle astuu alkavat kaupustelijat kiertamaan varautumatonta turistia kuin moskiitot. Heti un itse astuimme eraalle kaupungin paateista ymparillemme tuli niin monta herhilaista (5-6), etta taytyi paeta vastaan tulleeseen Steersiin tilannetta rauhoittelemaan. Yksi kaupustelija poika, joka miusta poiketen tarjosi vaihtokauppoja (esim. paita hanen kauppaamiin koruihin), jai kyttaamaan hetkeksi pikaruokalan ulkopuolelle. Lopulta tama poikakin luovutti ja pystyimme ruokailun jalkeen jatkamaan matkaa rauhassa, kunnes seuraava ja taas seuraava kaupustelija tai "official tour- operator" porukka valloitti kulkureittimme. Toivottavasti se jossain vaiheessa rauhoittuu.

Ps: Olimme muuten tuossa Keskiviikko iltanan yhdessa Darin paikallisista Clubeista. Paikalla oli live bandi ja virvoikkeita tuli nautittua jonkin verran, joten onnistunut ilta oli. ...Niin ja oli paikalla joitain kauniita naisiakin :)