Nyt on sitten palattu takaisin Rauhan satamaan (Dar es Salaamiin), ja lopulta on loytynyt eurooppalaiseen tasoon sopiva hotelli, mutta siita myohemmin. Ensin kerron mita on sitten viimme kirjoituksen tapahtunut...

Isoveli on nyt tullut kipeaksi, enka ihmettel yhtaan, silla Arushan lampotila (myos hotellihuoneiden sisalla) oli hyvaa Suomalaista tasoa. Illalla ulkona oli noin 10-15 astetta lamminta, joten jouduimme pukeutumaan takkeihin tallustellessamme suomaan. Takkiin olisi nahtavasti taytynyt pukeutua myos nukkuessa, silla kylmahan siina tuli tallaiselle Zanzibarin ilmanalaan tottuneelle. Tuli oikeen mieleen, etta kylla on hirveaa, kun Afrikassa joutuu palelemaan. No mina selvisin paleltumiselta niukin naukin, mutta isoveli tuli siis kuumeeseen. Tuossa tana iltana taisi olla yli 39 astetta, mutta turha siita on huolestua, vointi ei nimittain tuntunut olevan mitenkaan halyyttava.

Hyvana asiana Arushan budjetti hotelleista (Le Jagaranda ja Chinese Inn) jai mieleen lammin vesivaraajat. Sita ei voi Suomessa lampimaan veteen tottunut ihminen ymmartaa milta tuntuu, kun paasee puolentoista kuukauden tauon jalkeen lampimaan suihkuun. Varsinkin kun hotellihuoneissa sisallakin alkoi valilla paleltamaan. Kylla se oli vain taivaallista. Voi vain kuvitella minkalainen euforia sita valtaa mielen, kun paasee Suomen maalla saunaan.

Tanaan aamulla saavuimme siis takaisin Dariin, muttei mitenkaan helpoimman kautta. Matka kesti naet 9 tuntia ja 30 min, eika linja-auton vessa tietenkaan toiminut (onneksi edes pysahdyimme pariin otteeseen). Vaikka puitteet eivat olleetkaan linja-autoyhtion puolesta parhaat mahdolliset, korvasi koko ajan ymparilla vilissyt taivaallinen maisema kaiken sen, mita mukavuuksia esim. lento-koneessa matkustaessa olisi saanut. Oli ihan sellainen fiilis kuin olisi ollut lapissa kesaaikaan. Ei maisema ollut todellakaan Lappimainen, mutta kun ymparilla nakee jotain noin hienoa, ei sita voi olla vertaamaatta rakkaaseen kotimaahan.

Arushasta lahdettaessa jo pienen matkaamisen jalkeen eteen avautui aina niin kaunis Kilimanjaro vuori. Sen lumihuippu ja tulivuori muodot ovat kauniit jo sinallaankin, mutta kun yhtaloon lisaa viela sen, etta talla kertaa vuoresta nakyi vain tuo kaunis huippu, kun muu osa oli pilvien peitossa, alkaa maisema hipoa mielikuvaa maanpaallisen taivaan maisemasta. Kilimanjaron ja sen juurella olevan Moshin kaupungin jalkeen alkaakin sitten hieno vuoristojono nimelta Pare-Mountains. Puiden peittamia Keski-maa vuoria pera peraan toista sataa kilometria. Naiden vuorien rinteilla ja juurilla oli viela useita paikallisen kauniita kylia taydentamassa maisemaa. Pare-mountainsien jalkeen seurasi viela toinen ehka kauniinpikin vuoristo, jonka nimea en satu nyt muistamaan, mutta lopulta mita lahemmaksi Dar es Salaamia saavuimma, sita tavallisemmaksi maisemat alkoivat kayda. Maet tasoittuivat ja palmut nousivat esiin.

Dar es Salaamiin paastyamme mietimme, etta minkaslaiseen hotelliin sita talla kertaa itsemme laittaisimme asustamaan. Paatimme oikestaan jo taalta lehtiessamme, etta pari viimeista lomapaivaa taytyy vietta hotellissa, jossa tuntee olevansa oikeasti hotellissa. No lopulta paadyimma tanne hienoon kiinalaiseen hotelliin nimelta Golden Tulip. Taalla on: vessassa kylpyamme, huonepalvelu johon kuuluu esim. pyykin pesu, allas pihalla, huoneessa oma parveke merinakoalalla ja mika tarkeinta (ainakin olisi Henkan mielesta) hotellin Baarista saa kuin saakin kaljaa. Viimeisena kruunauksena etsin taalta huushollista internettia, sita ei kuitenkaan loytynyt, joten kysaisin respasta asiaa. Hetken jouduin odottelemaan ja lueskelemaan lehtea aulassa, kunnes luokseni tuli mies, joka ohjasi minut hotellin myynnin tiloihin, missa nyt sitten kirjoittelen teilla tata viestia. Kaikki siis tuntuu taalla onnistuvan. Ainoa huono puoli hotellissa on, etta telvisiossa on kanavia vain kahdeksan ;)

Ps: Huomenna on tarkoitus ensimmaista kertaa koko loman aikan ihan vain maata koko paiva auringossa ja levata. Tajusin nimittain, etten sita ole kunnolla taalla koko aikana tehnyt.