Terveisia Tansaniasta, pitkasta aikaa...

Kirjoitin kylla jo toissa paivana kaikenlaista, mutta ei kone tykannyt tallentaa kirjoitustani, joten nyt on ollut vahan taukoa.

Olemme siis saapuneet nain toiden loputtua Tansanian puolelle takaisin Dar es Salaamiin, jossa toista paivaa vietetaan. Henkka taitaa kertoa enemma matkasta tanne ja taalla olosta, mutta mina kerron siita mita on tapahtunut sitten viime kirjotuksen Zanzibarilla.

Ensinnakin perjantaina matkustimme Prison islandille katselemaan kilpikonnia. Tottakai matkasta sai taas maksaa mzungu hintaa ja kuskikin oli talla kertaa mukana turisteilemassa. Kuskista on kylla aina hyotya, koska han voi neuvotella hintoja paikallisten kanssa (tietysti tuntuu itse vahan vetavan valista) ja hanesta on kokemuksensa puolesta myos ihan hyvaksi oppaaksi. Reissu Prison islandille olikin sitten varmasti vaivattomin, mita talla matkalla on koettu. Matkustaminen sujui mukavasti pienista aalloista huolimatta, eika katsottavaa elainta (kilppari) tarvinnut yrittaa tiirailla kiikareilla. Kilpikonnat olivat nimittain sen verran isoja, etta mahtavin taisi painaa noin 250 kg ja ikaakin vanhimmalla oli noin 160 vuotta. Hieno ja rauhallinen saari naytti muutenkin olevan kalleine hotelleineen.

Lauantaina matkustimme sitten Kizimkaziin tarkastamaan siella lahivesissa killuvaa elukkaa. Matkaa oli talla kertaa noin 60 km ja matka taitettiin talla kertaa isannan hieman rahjaisen auton sijasta koulumme viela rahjaisemmalla koulubussilla. Hyvin paastiin kylla matkaan, mutta noin 15 km ennen paamaaraa auto keitti yli. Taman jalkeen alkoi kuskin ja paikalle sattuneen autonkorjaaja opiskelijan korjausurakka. Noin 20 minuutin kuluttua paasimme uudestaan liikkeelle. Saatumoisin (tai ei) paikalle ennen lahtoa oli sattunut myos paikallinen veneen omistaja, jolta sitten ostimme venematkan kohti delfiinien suosimaa vesialuetta.

Rannasta lahdetaessa aurinko paistoi ja kaikilla oli kovin mukavaa. Kuitenkin maaranpaan lahestyessa alkoi tuuli yltya ja aallon nousta. Lopulta olimme pienella paatillamme noin kahden viiva kolmen metrin aallokossa. Linnanmaen laitteet jaivat siina toiseksi, kun veneen ohjaaja luovi meita kohti delfiineja. Lopulta naimme pari delfiini parvea vilaukselta, mutta hieman valjuksi kokemus jai delfiinien osalta. Kokemuksen matkasta kuitenkin teki paluu matka, jonka aikana sai miettia, kuinka konenut kuski on ja kuinka korkeat nama aallot nyt ovatkaan. Mitaan hataa ei kitenkaan taitanut olla, vaan saavuimme turvallisesta takaisin rannalle, mista sitten lahdimme kohti koulua.

Kotimatkalla sai viela jannittaa hurjaksi yltynytta kuskia, kun han ajeli aikamoista vauhtia pimeilla Zanzibarin kaduilla. Tuli mieleen, etta ei ole ihme, jos taalla silloin talloin joku jaa auton alle, sen verran arpomista liikenne valilla on. Ja niin kuin isoveljenikin sanoi, etta autoilijat luottavat aina siihen, etta kylla jakankulkija jaa aina toiseksi. Matkasta viela sen verran, etta kerrankin nahtiin paikallinen elainharvinaisuus maksamatta shillinkiakaan palkkiota kellekkaan. Tie Kizimkazista Stone Towniin lapaisee nimittain Jozani forestin, jossa asustelee elain nimelta Red Colobus monkey. Siina ne sitten kollottelivat tien laidassa, kun ajelimme ohi.

Sunnuntaina matkamme suuntasi kohti eraan koulumme oppilaan isan omistamaa rakenteilla olevaa elaintarhaa. Lahtokohtaisesti paikka oli ihan hieno. Paljon tilaa ja kaikenlaisia mielenkiintoisia elaimia. Oli paikallinaen harvinainen Duiker antilooppi ja ihmeellisen nakoisia lampaita. Esilla oli myos pari oikein suomalaisen nakoista lehmaa, seka pari soottia lehman vasaa. Lopulta kuitenkin alkoi hieman soottiys paikasta havita, kun aloimme tarkemmin tarkastella elaimia. Paikalla oli nimittain myos paljon lintuja, mutta kuitenkaan linnut eiva olleet hakeissa. Nyt joku voisi sanoa, etta sehan on hyva asia. Linnuilla on kuitenkin tapana lentaa, joten karkaamisen estamiseksi niilta oli leikattu osa siivista pois. Tama on kai sitten yleinen tapa taalla pain pitaa lintuja elaintarhassa. Kauniita linnut olivat, mutta ei enaa parin lentoyrityksen jalkeen. Loppukevennykseksi voi sanoa, etta oli elaintarhassa viela vajaa kymmenen pinenen pienta pupua, jotka olivat hiljattain syntyneet. Ne sitten vahan kevensivat mutruun mennytta mielta.