Nyt on sitten saatu isovelikin zanzibarille turisteilemaan ja samalla alkaa viimeiset paivat koululla lahestya. Isoveli Antti tuli tanaan lentokoneella Dar es salaamiin ja sielta laivalla Zanzibarille. Ennen satamareissua kuitenkin istuimme Henkan kanssa nelja tuntia koulun pihalla ottamassa vastaan koululaisten vanhempia, jotka tulivat noutamaan lastensa todistuksia ja kokeita. Paaasiassa kaikki meni sutjakasti, mutta joidenkin vanhempien kohsalla tuli taas mietittya, etta mika on tarpeellista lapsen koulunkaynnin suhteen ja mika ei. Ensinnakin yhden hiljaisen ja tarkan pojan vanhemman syynasivat jokeisen pojan tekeman kokeen kysymys kysymykselta ja jos poika oli vastannut vaarin vanhemman kysyivat opettajilta mika on oikea vastaus. Meillekin tuli kysymys Sciencen kokeesta, johon kylla pienen sopertamisen ja vaarinymmarrysten kautta saimme vastauksen (Ei nimittain ollut Henkan tekema, vaan vain tarkastama koe.)

Yhden tyton parturi vanhempi tuli kouluun hakemaan todistuksia ja ensimmainen kysymys oli kuinka mones minun tyttareni oli luokan valisessa vertailussa. Kun aiti kuuli, etta tytar on vasta toinen, oli valttamatonta heti saada tietaa kuka oli ensimmainen. Aiti siina sitten katseli taman ensimmaiseksi sijoittuneen tyton todistusta ja lahti lopulta pois. Lopulta noin tunnin paasta paikalle palasi tama samainen aiti ja viela perheen isanta, joka sitten laittoi ylos kaikki ensimmaiseksi tulleen pisteet, jotta nahtavasti voisi verrata tuloksia. Nahtavasti se vain on sitten tarkeaa, etta monenneksi sita oma tytar tulee. Silla ei kuitenkaan nayttanyt olevan merkitysta miten hyvia tuloksia oli todistukseen tullut. Nain suomalaisesta koko hossotys sijoituksista tuntuu kummalliselta ja turhalta.

Taman viikon aikana pitaisi viela nahda kilpikonnia ja delfiineja. Ensi viikon tavoitteena onkin sitten juoda lopultakin oikeen afrikkalaiset kannit. Mika tarkoittaa noin kuutta kaljaa, koska Lariam (malaria laake) antaa juomiseen oman vahvistavan vaikutuksensa. Tama siis tapahtuu kuitenkin vasta Darissa, jonne tarkoitusk olisi lahtea kilpikonnien ja delfiinien jalkeen sunnuntaina. Huomenna on viela samaa istumista kuin tanaan ja perjantaina on koulun juhla, jonka jalkeen on harjoittelu ohi. Hieman tassa sita on haikein mielin, mutta kuitenkin helpottuneena, etta rupeama on ohi, varsinkin kun jaljella on viela reilusti yli viikko palloilua ympari tansanian ja Zanzibarin maita ja mantuja.

PS: Katsotaan joudunko ensi yoksi matolle nukkumaan, koska viela ei ainakaan ollut ilmestynyt patjaa minulle kun omani luovutin Antille.